Patristiikan väitös Helsingin yliopistossa: Tomi Ferm: Aine luodun perustana

Seuramme julkaisusihteeri Tomi Ferm TM FM väittelee 30.10.2026 kello 13 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Aine luodun perustana – Athanasios Aleksandrialaisen luomisfilosofian metafyysiset lähtökohdat”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Athena, sali 107, Siltavuorenpenger 3 A.

Vastaväittäjänä on Dosentti, TT Juha Pihkala, Helsingin yliopisto, ja kustoksena on Olli-Pekka Vainio.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.

Helsingin yliopiston tapahtumasivu: Tomi Ferm: Aine luodun perustana

Väitöskirjan yleistajuinen abstrakti:

Väitöstutkimuksessa tarkastellaan Athanasios Aleksandrialaisen luomisfilosofiaa ja siitä avautuvaa kahden olemisen tavan eli jumalallisen ja luodun luonnon metafysiikkaa keskittyen luotuun olemisen tapaan. Luomisfilosofialla tarkoitetaan luomiskäsityksen metafyysistä tarkastelua ja tämän asettamia ajattelun filosofisia reunaehtoja. Tutkimus koostuu kolmesta artikkelista ja kapasta. Väitöskirja on osa hanketta, jossa tarkastellaan Athanasioksen luomisfilosofiaa, kosmologiaa ja enkelikäsitystä.

Tutkimus asettuu viitekehykseen, jossa kristillinen teologia antiikissa nähdään filosofikouluna. Kapassa ja artikkelissa II hahmotellaan kristinuskon ja kreikkalaisten filosofikoulujen luonnetta, yhtäläisyyksiä ja suhdetta. Lisäksi huomioidaan Athanasioksen viittaukset kreikkalaiseen filosofiaan. Näiden perusteella Athanasios seuraa aiempaa perinnettä hahmottaessaan kristinuskon omana filosofisena perinteenään, joka voi hyödyntää eklektisesti kreikkalaisten filosofikoulujen kehittämiä työkaluja.

Kahden olemisen tavan mallissa on kyse kristilliseen luomiskäsitykseen pohjautuvasta todellisuuden jäsennyksestä, jonka mukaan vain Jumala ja luodut olennot ovat varsinaisesti olemassa. Artikkeleissa tarkastellaan käsitteitä ja argumentteja, joita Athanasios käyttää mallin suhteen. Tarkastelun kohteena ovat yhtäältä kahden olemisen tavan suhdetta kuvaavat kategoriat kuten Luoja ja luotu ja toisaalta näiden ontologista eroa kuvaavat kategoriat kuten ajaton ja ajallinen. Keskeisenä havaintona on, että Athanasioksen mukaan jokainen luotu olento on aineellinen ruumis, kun taas Jumala on aineeton ja ruumiiton. Athanasioksen mallissa ei ole tilaa universaaleille itsessään olevina vaikuttavina olioina. Näin myös lankeemuksen ja pelastuksen teemat hahmottuvat ruumiillisina vaikutuksina sen sijaan, että ne tapahtuisivat universaalissa ihmisluonnossa.

Kaikkinensa tutkimus esittää Athanasioksen kristillisenä filosofina, jonka luomisfilosofia rakentaa kahden radikaalisti erilaisen olemisen tavan metafysiikkaa. Tutkimus selventää aihetta koskevaa käsitteistöä ja täsmentää olemisen tapoja erottavia kategorioita. Tutkimus väittää, että luotu olemisen tapa perustuu olemattomuudesta luodulle aineelle ja on korporealistista. Väitöskirja selventää Athanasioksen suhdetta filosofiaan sekä korjaa ja täsmentää ymmärrystä metafyysistä lähtökohdista, jotka vaikuttavat hänen teologiansa taustalla.